Lyhytaikainen vuokraus jakaa mielipiteitä – taloyhtiöillä ei keinoja puuttua häiriöihin

Lyhytaikainen vuokraus herättää voimakkaita mielipiteitä ja jakaa näkemyksiä niin Helsingissä kuin Rovaniemellä Lausuntokierroksella oleva lakimuutosehdotus sallisi lyhytvuokrauksen nykyistä laajemmin, mikä on herättänyt huolta mahdollisuuksista puuttua ilmiön aiheuttamiin mahdollisiin ongelmiin. Lakimuutos toteutuessaan voisi heikentää kuntien ja taloyhtiöiden keinoja rajoittaa jatkuvaa lyhytaikaista majoitustoimintaa asuinrakennuksissa.

Asia nousi otsikoihin, kun Rovaniemellä järjestettiin mielenilmaus maaliskuussa, ja alkuvuodesta Pohjois-Suomen hallinto-oikeus piti voimassa Oulun rakennusvalvonnan kiellon lyhytvuokrauksesta – asettaen taloyhtiölle jopa 30 000 euron uhkasakon.

Lyhytaikainen vuokraus on jälleen noussut keskusteluun tuoreen lakimuutosehdotuksen tultua lausunnoille. Luonnoksessa vuokrauksen yläraja olisi 90 päivää vuodessa, ellei kunta päätä nostaa rajaa 180 päivään. Uusi lainsäädäntö tulisi voimaan viimeistään vuoden 2026 kesällä.

– Päiväraja on selkeä rajaus siihen, missä laajuudessa majoitustoimintaa saa harjoittaa asunnoissa. Se on parannus nykytilanteeseen, joka on ollut laajuuden osalta epäselvä. Päivärajan valvominen puolestaan vaatii keinoja reaaliaikaiseen seurantaan, mihin ehdotuksessa ei ole otettu kantaa, toteaa Isännöintiliiton lakiasiantuntija Sara Rintamo.

– Taloyhtiöillä tai isännöinnillä ei ole mahdollisuutta valvoa päivärajojen toteutumista ja omistajan omien kirjausten varassa oleminen ei ole uskottavaa valvontaa. Seurantaan tarvitaan rekisteröinnin kaltainen yksilöivä tunnus, kuten nykyisellään jo verotusta varten on oltava, jatkaa Rintamo.

Tarve pelisäännöille – taloyhtiöllä usein luu kädessä

Nykytilanne vaatii selkeitä pelisääntöjä ja mahdollisuuksia taloyhtiölle ja viranomaisille puhaltaa peli poikki, jos sääntöjä ei noudateta. Lyhytvuokrauksen kärsijöiksi joutuvat muut asukkaat, ellei taloyhtiölle ja viranomaisille lainsäädännöllä anneta keinoja puuttua tilanteeseen oikea-aikaisesti. Nämä keinot tulee kirjata lainsäädäntöön, jotta säännöt ovat samat ja selvillä kaikille osapuolille.

Suomalaisissa kaupungeissa ei olla lyhytaikaisen vuokrauksen aiheuttamien haasteiden kanssa yksin. Maailmalla monessa kaupungissa on edellytetty majoituskohteiden rekisteröintiä ja vastaavanlaisia rajoituksia majoitusöihin. Sen reaaliaikainen valvominen on kuitenkin osoittautunut haastavaksi. Rekisteröimisvaatimuksella voidaan kuitenkin taata vähintäänkin jälkikäteinen valvonta, jos lainsäädäntö mahdollistaa jälkikäteisen puuttumisen.

– Taloyhtiöillä jää nykytilanteessa usein luu käteen, kun viranomainen asettaa yhtiölle sakonuhkaisen velvoitteen lopettaa majoitustoiminta, mutta taloyhtiöllä ei ole yksiselitteistä juridista selkänojaa ottaa huoneistoa hallintaan, kertoo Rintamo.

– Lainsäädäntöön tarvitaan kiireellisesti muutokset, joilla taloyhtiölle on annettava selkeät työkalut puuttua lyhytaikaiseen vuokraukseen, mikäli siitä aiheutuu haittaa muille asukkaille tai sitä harjoitetaan lainvastaisesti. Nykytilanne jättää taloyhtiöt mahdottomaan tilanteeseen, jossa niiltä odotetaan toimenpiteitä, mutta juridinen pohja niille puuttuu, kiteyttää Rintamo.

Kuva: Adobe Stock