Pelättyä pakkoremonttien aaltoa ei ole näköpiirissä – energiatehokkuuden parantamisessa riittää silti töitä

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) uudistus on pompahdellut uutisissa maaliskuussakin, kun asia etenee EU-elimissä. Voimaantulo ja konkreettiset vaatimukset taloyhtiöille tarkentuvat myöhemmin. Viime keväänä väläyteltyä pakkoremonttien aaltoa ei ole enää näköpiirissä, mutta kansallisella tasolla energiatehokkuuden parantamisen tavoitteet ovat edelleen kovat. Asumisen päästöttömyyden tavoittelussa Suomi on hyvässä vauhdissa.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) etenee EU-elinten käsittelyssä. Euroopan parlamentti hyväksyi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivityksen tiistaina 12.3.2024. Prosessi jatkuu edelleen jäsenmaita edustavan neuvoston hyväksynnällä. Direktiivin päivityksen ennakoidaan tulevan virallisesti voimaan loppukeväästä. Tämän jälkeen direktiivi siirtyy kansallisen toimeenpanon vaiheeseen, jossa kansallisesti täsmennetään vaikutukset suomalaiseen lainsäädäntöön. Konkreettisten lakimuutosten arvioidaan astuvan voimaan Suomessa vuoden 2026 alusta.

Vaikka vaatimukset taloyhtiöille tarkentuvat vielä kansallisen valmistelun myötä, on selvää, että pelätyimmät skenaariot pakkoremonttien aallosta eivät ole toteutumassa.

– Vielä vuosi sitten valmistelussa olleet direktiiviluonnokset olivat yksittäisiä taloyhtiöitä kohtaan huomattavasti yksityiskohtaisempia ja velvoittavampia. Isännöintiliitto työskenteli yhdessä monien muiden suomalaisten toimijoiden sekä eurooppalaisen CEPI-kattojärjestö kanssa voimakkaasti sen eteen, että kansallista liikkumavaraa saatiin direktiiviin suunniteltua enemmän. Nyt luvassa ei ole pakkoremontteja yksittäisille taloyhtiöille, ja esimerkiksi kaukolämmön merkitys suomalaisessa mallissa, aurinkoenergian heikompi kannattavuus pohjoisessa verrattuna Keski-Eurooppaan sekä taantuvien alueiden tilanne on saatu aiempaa paremmin huomioitua direktiivitekstissä, Isännöintiliiton vastuullisuuspäällikkö Liina Länsiluoto kuvailee.

Kuitenkin direktiivi asettaa edelleen kovat tavoitteet energiatehokkuuden parantamiselle kansallisesti. Tämänhetkisen direktiivitekstin mukaan olemassa olevan asuinrakennuskannan energiankulutusta pitää vähentää 16 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 tasoon. 55 % tästä parannuksesta tulee saavuttaa parantamalla heikoimmissa energialuokissa olevia rakennuksia.

– Se, miten tämä käytännössä saavutetaan, minkälaisia vaatimuksia esimerkiksi korjausrakentamiselle asetetaan kansallisesti ja mitä tukijärjestelmiä tähän tulee, selviää vasta kansallisen valmistelun myötä. Suomi on kuitenkin kautta linjan korostanut, ettei muutoksista saa syntyä kohtuuttomia kustannuksia kotitalouksille ja että rakennuksia tulee voida korjata oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti. Olemme luottavaisia siihen, että nyt lainsäädännöllä ohjataan tekemistä oikeaan suuntaan: kohti kestävää, päästötöntä ja fiksusti energiatehokasta asumista, Länsiluoto sanoo.

Länsiluoto näkee positiivisena, että vaatimukset eivät koske joka ikistä taloyhtiötä vaan energiatehokkuutta tarkastellaan kansallisella tasolla.

– Tilanteessa, jossa osa Suomesta tyhjenee ja osalla taloyhtiöistä on isoja rahoitusvaikeuksia, eivät koko kiinteistökantaa koskevat remonttivelvoitteet olisi fiksuja. Kohdistetaan korjaukset sinne, missä tarvitaan, ja uskalletaan sitten vaikka purkaa osa kannasta, Länsiluoto sanoo.

Tavoitteena päästötön rakennuskanta 2050

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tavoitteena on parantaa rakennusten energiatehokkuutta, lisätä uusiutuvan energian käyttöä, tukea liikenteen päästöttömyyttä ja EU:n energiaomavaraisuutta. Keskeinen tavoite on koko rakennuskannan päästöttömyys vuonna 2050 – uudisrakentamisessa päästöttömyyttä tavoitellaan jo kuluvan vuosikymmenen aikana.

– Suomi on asumisen päästöttömyyden osalta hyvässä muutosvauhdissa. Kaukolämmöllä tuotetaan 86 % suomalaisten kerrostalojen lämmityksestä, ja sen tuotanto muuttuu ennusteiden mukaan lähes hiilineutraaliksi jo kuluvan vuosikymmenen aikana. Sähköntuotanto on meillä jo pitkälti päästötöntä. Rakennusten käytönaikaisista päästöistä nipistetään leijonanosa näillä muutoksilla. Tilanne on aivan toinen monissa Keski-Euroopan maissa, joissa asunnot lämpiävät monin paikoin maakaasulla, Länsiluoto kuvaa.

Asuinrakennusten päästöistä 20–40 % muodostuu rakennusvaiheessa, 60-80 % käytön aikana. Uudis- ja korjausrakentamisen päästöt ratkaistaan pitkälti rakennusmateriaalien kehittämisellä tai kiertotalouden lisääntymisellä.

– Taloyhtiön roolina näissä asioissa on ymmärtää ostaa päästöttömiä ja energiatehokkaita palveluja ja ratkaisuja, olipa kyse sitten lämmityksestä, kiinteistösähköstä, korjausrakentamisesta tai muista palveluista. Jokaisen hankinnan ja korjauksen yhteydessä kannattaa kysyä, miten voimme tässä edistää energiatehokkuutta, päästöttömyyttä ja vielä ilmastonmuutokseen sopeutumistakin. Näiden tavoitteiden avulla mennään sitten jo oikeaan suuntaan myös direktiivin vaatimusten toteuttamisessa, Länsiluoto tiivistää.

Muutama poiminta direktiivin sisällöstä:

• Vaatimukset uudisrakentamiselle kovia, mutta linjassa rakennusliikkeiden kehityksen kanssa
• Koko rakennuskannalle tavoitteeksi päästöttömyys 2050
• Tarkastelu kansallisella tasolla, ei rakennuskohtaisesti
• Kannustaminen energiatehokkuuteen, aurinkosähköön, sähköautojen latauspaikkojen, pyörien säilytyspaikkojen ja automaation lisäämiseen
• Monet vaatimukset olemassa olevalle kannalle toteutettava direktiivin mukaan, kunhan ne ovat teknisesti ja taloudellisesti saavutettavissa.
• Painetta kansallisille ja EU-rahoitusmalleille

Lue lisää esimerkiksi:

Apua energiatehokkuuden edistämiseen: Taloyhtiön energia- ja ilmastoasiat – Isännöinnin opas >>

Ympäristöministeriö: Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi >>

Talotekniikka-lehti: Energiatehokkuusdirektiivi tuo mukanaan talotekniikkaa koskevia tarkennuksia >>