Eurooppalainen isännöinti etsii identiteettiä

Asuntojen omistamismallit vaihtelevat eri Euroopan maissa, mutta omaisuudesta huolehtimisen tarve on kaikille yhteinen.

– Isännöinnin tehtävä on pitää omistajat erossa ongelmista ja yllätyksistä, kiteyttää Guy Valkenborg, kiinteistöalan eurooppalaisen kattojärjestö CEPI:n toimitusjohtaja.

Valkenborg vieraili syyskuussa Lahden Isännöintipäivillä ja kertoi isännöinnin kuulumisia Euroopasta.

Samassa tilaisuudessa kuultiin myös Jarosław Ziełińskiä Puolan isännöintiliitosta. Hän on CEPI:n isännöintiä edustavan CEAB-jaoston puheenjohtaja.

– Meille on tärkeää ymmärtää kansallisia isännöinnin piirteitä, Ziełiński sanoo.

Vieraita isännöi Suomen-matkalla kiinteistöneuvos Jari Porthén, joka edustaa Isännöintiliittoa CEPI:n kokouksissa toimitusjohtaja Tero Heikkilän kanssa.

CEPI haluaa lisätä isännöinnin arvostusta. Parhaillaan se kerää tietoa eri maiden isännöinnistä ja sen säätelystä ja aikoo julkaista sitä toimialan käyttöön. Tavoitteena on saada isännöitsijätkin eurooppalaisen ammattikortin piiriin. Ajatuksena on määritellä, mitä isännöinti osaa ja mihin sen minimissään pitää pystyä.

– Haluamme tehdä ammatista tunnustetun koko Euroopassa, Ziełiński kertoo.

Lisäksi CEPI tavoittelee isännöinnille merkittävämpää roolia eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi energianhallinnassa isännöinnillä voisi olla erityinen rooli.

– Suomessa se on jo, ja näemme sen mahdollisuudeksi koko Euroopassa. Haluamme nähdä isännöinnin ratkaisevan Euroopan laajuisia ongelmia ja CEPI:n EU:n kumppanina tarjoamassa ratkaisua tähän EU:lle. Kuluuhan tilastojen mukaan 40 prosenttia energiasta asumiseen, Ziełiński muistuttaa.

Isännöintiyritykset tarjoavat monissa maissa muutakin kuin kiinteistöjohtamista. Espanjassa taloyhtiöt voivat ostaa isännöintiyrityksiltä esimerkiksi vakuutuksia. Irlannissa tarjolla on myös arvonmäärityspalveluja. Kiinteistönvälitys, tekniset palvelut, tutkimus- ja energia-asiantuntijan palvelut sekä kiinteistönhuolto kuuluvat myös monien yritysten valikoimaan ympäri Eurooppaa.

Isännöinnin arki Puolassa kuulostaa tutulta

Jaroslaw Ziełiński on itsekin isännöitsijä. Suuri osa puolalaisen isännöitsijän arkea ovat kontaktit asiakkaisiin sähköpostilla ja toimistolla.

– Asiakkailla on paljon kysymyksiä, ja monet tulevat kasvokkain toimistolle kyselemään. Loppuaika kuluu henkilöstön ja palvelujen johtamiseen, hän kuvailee.

Asiakkaat vaativat entistä parempia viestintätyökaluja ja henkilökohtaista tietoa. Monilla yrityksillä on jo tarjolla uusia mobiilisovelluksia, joilla ne välittävät henkilökohtaista infoa asukkaille.

Puolassa markkinat ovat jakaantuneet isojen ja pienten yritysten kesken niin, että isot kansainväliset yritykset hoitavat ammattimaisten omistajien kiinteistöt.

– Asuntosektorilla isännöintiyritys on yleensä pieni, noin 5–10 henkilön organisaatio, Ziełiński kertoo.

Laki määrää puolalaiset taloyhtiöt vuosittain arvioimaan luottamuksensa hallitukseensa. Jos hallitus saa epäluottamuslauseen, se voi tietää myös isännöintiyrityksen vaihtoa.

Sääntely on huono isäntä

Ziełiński kertoo, että puolalaiset isännöintiyritykset ovat vasta hiljalleen erilaistumassa tiukan sääntelyn jäljiltä. Vuoteen 2014 asti isännöitsijältä edellytettiin viranomaisen rekisteröimää toimilupaa ja tiettyä koulutusta. Vapautus on lisännyt kilpailua, ja moni vanha toimija kokee uusien kilpailevan epäeettisesti.

– On vaikea vakuuttaa asiakasta, joka saa halvalla palvelua huonolta toimijalta. Tarvitsemme eettiset pelisäännöt, Ziełiński sanoo.

Sääntelyä hän ei silti kaipaa takaisin, koska nyt työvoimaa on paremmin tarjolla ja ala kehittyy. Jari Porthén huomauttaa, että sääntelyä on toki eri tasoista.

– Esimerkiksi tietty rekisteröintimalli, jossa yritykset vain kertovat olemassa olostaan ja täyttävät peruskriteerit, kuten vakuutuksen sekä kiinteän toimipaikan, voisi parantaa toimialan arvostusta, hän pohtii.

Niin kauan kuin halvinkin pystyy tarjoamaan asiakasta tyydyttävät laadukkaat palvelut, hän on voittaja

Guy Valkenborgin mukaan maissa, joissa isännöinti on vahvasti säädeltyä, alalle on vaikeaa ja kallista saada uusia ihmisä. Tehokkainta edunvalvontaa on keskittyä tekemään kuluttajat tietoisiksi isännöinnin sisällöstä.

– Jos joku luulee, että isännöintiyritystä pitää vaihtaa vain koska tarjolla on halvempi eikä hän katso tarpeitaan, hän on väärin perustein liikkeellä, Valkenborg sanoo.

Hän uskoo, että liiketoiminta kannattaa niin kauan, kuin isännöintiyritys pystyy tarjoamaan asiakkailleen juuri niille parhaat mahdolliset palvelut. Rakennukset monimutkaistuvat, ja se vaatii myös erikoistumista.

– Reilua kilpailua pitäisi tukea, mutta ei säätelyllä. Niin kauan kuin halvinkin pystyy tarjoamaan asiakasta tyydyttävät laadukkaat palvelut, hän on voittaja.

Teksti: Kirsi Salo