Monella on mielikuva isännöinnistä miehisenä, konservatiivisena ja hieman takapajuisena alana. Todellisuus on kuitenkin liikkunut viime aikoina harppauksin aivan toiseen suuntaan. Alan halu kehittyä on näkyvissä monissa vanhoissa ja uusissa yrityksissä. Osaamiseen panostetaan entistä enemmän. Mutta myös alan kulttuuri on alkanut muuttua – isännöinti ei ole enää ”äijämiesten” ala. Yli puolet isännöinnin ammattilaisista on naisia ja arvelen, että entistä enemmän joukkoon mahtuu myös ihmisiä, jotka eivät määrittele itseään erityisen vahvasti mies-naisakselilla, vaikka harva edelleenkään huutelee työpaikallaan olevansa muunsukupuolinen. Ja kuten muillakin yrityselämän alueilla, myös isännöinnissä on seksuaalivähemmistöjä, poliittisesti ja uskonnollisesti eri tavoin suuntautuneita, laaja kirjo erilaisia ihmisiä. Kulttuuri muuttuu pikku hiljaa siihen suuntaan, ettei asiasta huuteleminenkaan ole enää tabu. Uskon, että moninaisuus tällä(kin) alalla on valtava rikkaus ja oikeasti myös yksi vastaus siihen, miten alalle saadaan uusia osaajia: siten, ettei minkäänlaisia osaajia suljeta kategorisesti alan kulttuurin tai sen mielikuvan vuoksi ulos ja että alan mielikuvaa uudistetaan rohkeasti ja sinnikkäästi kertomaan siitä, että tänne ovat tervetulleita aivan kaikensukupuoliset, -uskontoiset, -poliittismielipiteiset osaajat. Nuoret ja vanhat. Ala vaatii elämänkokemusta, sanoo moni. Väitän, että ala vaatii enemmän laajakatseisuutta, kunnianhimoa tehdä asiat hyvin, näkemyksellisyyttä ja uskallusta sanoa oma mielipiteensä – sen osaamisen lisäksi. Nuo asiat eivät ole mielestäni sidottuja ikään vaan kykyyn kohdata toiset ihmiset omana itsenään. Sitä alan pitää siis mielestäni tukea niin alan sisällä kuin suhteessa asiakkaisiin: osaamisen lisäksi pitää tukea sitä, että isännöinnissä osataan kohdata ihmiset, erilaiset ja toisenlaiset. Tämä ei ole vielä itsestäänselvyys yhteiskunnassa muutenkaan, mutta isännöinti voi hyvin näyttää siinä esimerkkiä asumisen saralla. Yhdenvertaisuus, vapaus olla oma itsensä ja elää rauhassa, syrjintää kohtaamatta pitäisi olla itsestäänselvyys niin asumisessa kuin isännöinnin kentällä. Asiaa on tärkeää myös pitää pinnalla ei vain nyt Pride-hengessä vaan ympäri vuoden. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme jokainen oman ajattelumme uomissa, ehkä aika jumissakin tietyissä ennakkoluuloissa ja ajattelun tavoissa, vaikkemme välttämättä tarkoita sillä pahaa. Totuttua ajattelua, sanoja, arjen tekoja, pelon tunteita ja ennakkoluuloja pitää aika ajoin ravistella, ettei jää oman ajattelun uomien vangiksi ja pystyy aidosti kohtamaan toiset ihmiset ihmisinä, yhtä arvokkaina ja niin että myös heistä tuntuu siltä. Suvaitsevaisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittaa, että tilaa on kaikille, niin äijille kuin vähemmän tai ei ollenkaan äijiksi itsensä tunteville. Yhdenvertaisuus ei uhkaa kenenkään olemassaoloa, vaan antaa tilaa moninaisuudelle ja kutsuu kohtelemaan kunnioittavasti kaikkia ihmisiä. Isännöintiliitto osoittaa tänäkin vuonna tukensa Pride-tapahtumalle. Haluamme kehittää yhteiskuntaa ja asumisen kenttää siihen suuntaan, että me voisimme Suomessa sanoa tarjoavamme maailman parasta asumista. Maailman parhaaseen asumiseen kuuluu ehdottomasti myös yhdenvertainen kohtelu kaikille ihmisille.
