Helsinki sijoittui toiseksi maailmanlaajuisessa älykaupunkien Smart City Index 2020 -vertailussa. Älykkäät kaupungit kuulostavat utopistiselta tulevaisuushöpinältä, mutta osa villeistä ideoista on käynyt toteen. Helsingin Kalasatamassa on jätteenkierrätysjärjestelmä, jossa jätteet lajitellaan omiin säiliöihinsä, ja joista ne kulkeutuvat suoraan kierrätysasemille. Kalasatamassa testataan myös itsekseen ajelevaa bussia ja robottia, joka tuo ruokaa asukkaiden kotiin. Vaikka Kalasataman kaltaisten älykaupunginosien yleistyminen on vielä kaukana, valtava määrä arkisia asioita hoidetaan jo uudella tavalla: korvaus- ja lupa-asioita käsittelee ohjelmistorobotti, Facebookin uutisvirran sisällön määrää algoritmi ja hissin taustalla häärää tekoäly. Mitä meidän pitäisi ajatella, kun isännöinnin digitalisaatio ilmentyy lähinnä etäkokouksina ja sähköisinä allekirjoituksina, mutta samaan aikaan toisessa nurkassa valmistellaan robottikotia? Kehityksen kärki joutuu usein ottamaan vastaan myös lapsentaudit. Se, että tietyt alat ovat hieman takamatkalla, voidaan nähdä myös hyvänä asiana. Kehityksen kärki joutuu usein ottamaan vastaan myös lapsentaudit. Isännöintikin voi nähdä nykytilanteen mahdollisuutena hyödyntää vakiintuneita teknologioita ja toimintatapoja ilman kohtuuttoman suuria riskejä. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Isossa mittakaavassa digitalisaatiolla ja älyratkaisuilla voidaan vaikuttaa vaikkapa hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamiseen. Arkisemmasta näkökulmastä katsottuna isännöitsijän työaikaa voidaan vapauttaa rutiinitöistä mielekkäämpiin tehtäviin. Kummassakin tapauksessa kyse on toiminnan kehittämisestä ja uuden luomisesta. Ison mittakaavan tavoitteet saavutetaan arkisilla toimenpiteillä. Robotti-isännöitsijän sijaan halutaan henkilökohtaista palvelua. Monesti pitkän aikavälin ennustukset toteutuvat vähän sinne päin. Autot eivät vieläkään lennä, mutta on jo aika tavallista, että henkilöautosta löytyy kaistavahti. Robotti-isännöitsijää tuskin kohtaamme koskaan, mutta ohjelmistorobotti voisi hoitaa osan tylsästä työstä. Isännöinti järjestelmineen ja toimintatapoineen elää murrosvaihetta, jolloin osa toimijoista haluaa vastata digitalisoituvan maailman tarpeisiin. Osa työskentelee jatkossakin perinteisin menetelmin. Luulen, etteivät ihmiset halua tulevaisuudessakaan asua täysin automatisoidussa älykodissa. Robotti-isännöitsijän sijaan halutaan henkilökohtaista palvelua. Siksi kannattaa pohtia, mitä mahdollisuuksia kehitys voi tarjota juuri omaan liiketoimintaan ja omille asiakkaille. Digitalisaatio ei ole joko tai. On ok ottaa rusinat pullasta.
