Viime vuosina on puhuttu siitä, kuinka isännöintiala kärsii työvoimapulasta. Tilastojen ja tutkimusten valossa tämä väite ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Työvoimapula tarkoittaa sitä, että vapaata työvoimaa on liian vähän saatavilla. Isännöintiliiton syksyllä 2024 toteutetun Isännöintiyritysbarometrin mukaan alan yrityksiltä ei kuitenkaan ollut edellisen 12 kuukauden aikana jäänyt juurikaan avoimia työpaikkoja täyttämättä sen takia, ettei niitä olisi haettu. Ainoastaan kolme prosenttia edellisen 12 kuukauden aikana rekrytoineista isännöintiyrityksistä raportoi tällaisista vaikeuksista. Isännöintialalle näyttäisi siis kyllä olevan tarjolla vapaata työvoimaa. Sen sijaan peräti 21 prosenttia yrityksistä ilmoitti barometrissa, että avoimia työpaikkoja on jäänyt täyttämättä hakijoiden riittämättömän osaamisen vuoksi. Isännöintiala vaikuttaisi siis kärsivän tällä hetkellä varsinaisen työvoimapulan sijaan pikemminkin osaajapulasta ja kohtaanto-ongelmasta. Vapaata työvoimaa on saatavilla, mutta työnantajat näkevät monessa tapauksessa, ettei hakijoiden osaaminen vastaa yrityksen tarpeita. Isännöintiala vaikuttaisi kärsivän varsinaisen työvoimapulan sijaan pikemminkin osaajapulasta ja kohtaanto-ongelmasta. Myös muut datalähteet kertovat samansuuntaista viestiä. Olen osana ITS-opintojani kirjoittanut projektityön, jossa käyn läpi isännöitsijöiden työmarkkinatilannetta hyödyntämällä Työmarkkinatorin, työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen työnvälitystilastojen sekä Duunitorin dataa. Nämäkään lähteet eivät tue väitettä siitä, että isännöintiala kärsisi varsinaisesta työvoimapulasta. Esimerkiksi Työmarkkinatorin datan mukaan isännöitsijät ovat ennemmin jopa ammattikunta, josta on ylitarjontaa. Vaikka tutkimus- ja tilastotiedon perusteella ei voida sanoa, että isännöintiala kärsisi tällä hetkellä työvoimapulasta, on se alalla työskentelevien ikärakenteen vuoksi toki uhka, joka alalla toimivien täytyy ottaa vakavasti. Akuutimpi ongelma on kuitenkin se, ettei alalta töitä hakevien osaaminen vastaa tällä hetkellä työnantajien tarpeita. Tilanteeseen ei ole yksittäistä helppoa ratkaisua, ja toimia tarvitaan niin alan yrityksiltä, oppilaitoksilta kuin Isännöintiliitoltakin. Oppisopimuksia pitäisi hyödyntää enemmän, alan työnantajamielikuvaa pitäisi selkeyttää ja parantaa ja isännöinnin koulutustarjonnan pitäisi olla tasalaatuisempaa. Palaan tarkemmin näihin ratkaisuihin seuraavassa blogissani. Isännöinnin jatkotutkinnon (ITS®) projektityöni ”Työvoimapula isännöintialalla” valmistui heinäkuussa 2024. Jos haluat keskustella aiheesta tarkemmin tai saada työn luettavaksi, lähetä sähköpostia osoitteeseen olli.rekonen@isannointiliitto.fi.
