Sisäilmaongelmille löytyy yleensä syy

Rakennusterveysasiantuntija selvittää kiinteistön sisäilmaongelmien syyt. Aina syytä ei kuitenkaan löydy.

Asumisterveysliiton toiminnan­johtaja Hannele Rämöllä on omakohtainen kokemus, mitä sisäilmaongelmat merkitsevät. Hometalon osto sai hänet perehtymään alaan ja kouluttautumaan sekä rakennusmestariksi että sertifioiduksi rakennusterveysasiantuntijaksi.

− Terveydensuojelulain mukaan riittää haitan mahdollisuus, että taloyhtiön on ryhdyttävä selvittämään sisäilmahaitan aiheuttaja. Asukkaan ei tarvitse näyttää, onko asunnossa syy oireiluun vai ei. Riittää, että asukas oireilee, Rämö sanoo.

Kun taloyhtiö lähtee asukkaan yhteydenoton perustella selvittämään ongelman syytä, löytyy se helpoimmillaan niin, että kiinteistön rakenteiden pinnoissa havaitaan muutoksia. Kun rakenteiden kosteus mitataan ja rakenteet mittausten perusteella avataan, löytyy kostunut tai homehtunut rakenne. Korjauksella poistetaan ongelman syy ja seuraukset.

Asiantuntija apuun

Jos selvää syy-seuraussuhdetta ei näy, tarvitaan asiantuntija selvittämään sisäilmaongelman syy. Rämön mukaan isännöintiyritykset tuntevat yleensä oman alueensa asiantuntijat, jotka tietävät miten asiassa edetään. Ongelman selvitykseen on syytä palkata RTA-sertifikaatin suorittanut rakennusterveysasiantuntija. Sellaisen löytää esimerkiksi rakentamisen­sertifikaatit.fi-palvelusta.

Rakennusterveysasiantuntijoilla on laaja osaaminen arvioida rakennuksen mikrobiologisia ja rakennusteknisiä puutteita ja niiden mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Usein tarvitaan myös muita asiantuntijoita tutkimaan muun muassa lämpövuotoja.

Kartoita, miten oireillaan

Ennen kuin tutkimuksiin ryhdytään, isännöitsijän kannattaa tehdä kattava kysely asukkaille. Sillä selvitetään, kuinka paljon ja minkälaisia oireita asukkailla on. Kyselyn perusteella isännöitsijä laatii yhteen­vedon tilanteesta ja tekee toimeksiantosuunnitelman. Siinä määritellään, mitä ja miten kiinteistössä pitää tutkia. Mikäli suunnitelman teko ei suju omin voimin, kannattaa konsultoida alan asiantuntijaa.

Ennen kuin tutkimuksiin ryhdytään, isännöitsijän kannattaa tehdä kattava kysely asukkaille.

− Suunnitelmassa kerrotaan esimerkiksi hajuhaitasta minkälainen haju on sekä epäily mistä ja miten haju pääsee huoneistoihin. Suunnitelmaan voidaan kirjata myös näkemys, miten hajuhaitat poistetaan.

Toimeksiantosuunnitelman perusteella laaditaan toimeksiantosopimus. Sopimuksessa määritellään, mitä kiinteistössä tehdään. Sopimus ohjaa sekä tutkimusta tekevän asiantuntijan työtä että tutkimusten raportointia. Tutkimusten perusteella asiantuntija antaa toimenpidesuositukset eli mihin korjaustoimiin kiinteistössä pitää ryhtyä.

Jos asiantuntija ei pysty antamaan suosituksia ennakkoon sovittujen tutkimusten perusteella, saatetaan tarvita lisätutkimuksia. Niistä asiantuntijan on sovittava isännöitsijän kanssa etukäteen.

Avoin tiedotus asukkaille ja osakkaille

Taloyhtiön hyvään hallintotapaan kuuluu, että osakkaille ja asukkaille kerrotaan, mitä sisäilmatutkimuksissa on ilmennyt ja mihin toimenpiteisiin ryhdytään. Jos mitään ei tehdä, sekin perustellaan. Tutkimus­tulosten salaaminen luo epäluottamusta.

− On valitettavaa, ettei sisäilmatutkimusten tuloksia aina kerrota asukkaille. Syntyy helposti huhuja, jos asioista ei saada oikeaa tietoa.

Rämön mukaan taloyhtiöllä ei ole laillisia syitä evätä tutkimustuloksia osakkailta. Kun selvitykset on tehty ja korjaustarve havaittu, on taloyhtiön ryhdyttävä lain mukaan viipymättä korjaustoimiin silloin, kun kyseessä on selkeä terveyshaitan korjaustarve. Korjaus on tehtävä niin, että asunto täyttää asumiskelpoisuuden edellytykset.

Poikkeavat kosteusmittausten tulokset ovat yleisin korjauksia edellyttävä syy. Tulokset voivat tulla joko pinta- tai rakennekosteusmittauksessa. Toinen korjauksia vaativa tutkimustulos on selkeä hajuhaitta, jonka aiheuttaa esimerkiksi kosteus tai mikrobit. Hiili­dioksidimittaus paljastaa ilmanvaihdon ongelmat, mikä johtaa usein ilmanvaihtokanavien puhdistukseen tai ilmanvaihtokoneen uusintaan.

Poikkeavat kosteusmittausten tulokset ovat yleisin korjauksia edellyttävä syy.

Sisäilmasta voidaan mitata erilaisia terveydelle haitallisia aineita kuten VOC- ja PAH-yhdisteitä. VOC-yhdisteillä on toimenpiderajat, joiden ylitykset vaativat toimia.

Sekä uudis- että korjausrakentamisessa käytettävät liimat voivat olla haitallisten yhdisteiden lähde. Myös ikkunaremonteissa yleinen polyuretaanivaahto aiheuttaa Rämön mukaan joillekin ihmisille oireita pitkään remontin jälkeen, vaikka yhdisteiden pitoisuudet alenevat melko nopeasti.

Syytä ei aina löydetä

Aina ihmisten kokemille ongelmille ei löydy syytä, ja tutkimukset lopetetaan.

− Jos taloyhtiö on esittänyt riittävät dokumentit, ettei mitään löydy ja korjaustarvetta ei ole, tulee perälauta vastaan. Jos asukas haluaa, hän voi teettää itse tutkimuksia menetelmillä, jotka eivät riko pintoja.

Tällaiset tapaukset eivät ole Rämön mukaan harvinaisia. Kun mikään tutkimus ei tuo tuloksia, hän neuvoo asukasta ääritapauksessa muuttamaan toisaalle.

− Näissä tapauksissa on toisinaan takana pelkkä halu esittää korvausvaatimuksia, Rämö sanoo.

Sietämätön mummolan haju

Haju on iso ongelma ja myös terveydensuojelulaissa määritelty terveyshaitta. Tupakan hajun kulkeutuminen huoneistoon on vanhastaan yleinen haitta, mutta parin viime vuoden aikana myös poltettavien huumeiden hajusta on tullut Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämön mukaan yleinen harmin aihe.

Viemärin hajua voivat aiheuttaa esimerkiksi sisä­ilmassa olevat, terveydelle haitalliset viemärikaasut ja -mikrobit.

− Kun nenä haistaa, voi olla aivan varma, että sisäilmassa on jotain poikkeavaa. Jos tavallinen VOC-mittaus ei kerro mitään, pitää tutkia pienempiä pitoisuuksia, Rämö sanoo.

Tetrakloorianisoli on kemiallinen yhdiste, joka tunnetaan mummolan hajuna. Ihminen tuntee sen hyvin pienet pitoisuudet eli muutamia nanogrammoja kuutiometrissä. Mittarit eivät tätä tunnista, mutta nenä haistaa.

Tetrakloorianisolia on vanhoissa taloissa, koska niiden puurakenteissa on käytetty sinistyjäsienen torjuntaan KY5-kloorifenolia.

Samaista ainetta käytettiin aikanaan myös ulkomaaleissa, joista hajuhaittoja on siirtynyt ajan saatossa talojen sisätiloihin.
Ongelmana on aineen haju, joka tarrautuu vaatteisiin, huonekaluihin, lemmikkieläimiin sekä asukkaiden ihoon ja hiuksiin – eikä siitä pääse eroon.

Teksti: Jukka Nortio, Kuva: Marja Seppälä